Lukijalle
Historia, sen vuosisadat ja aikakaudet, alkoivat minulle oikeastaan vasta avautumaan, kun isäni suvun sukututkija Leo Ojanen 1980-luvulla sukuamme tutkiessaan löysi yllättäviä vierasmaalaisia esivanhempia liittäen heidät osaksi sukupuutamme. Satojen talonpoikien, ruotusotamiesten, piikojen yms. vierelle voitiin nyt liittää ulkomaalaisperäisiä, komealta kalskahtavia nimiä ja titteleitä. Viimemainittujen sukujen syntysijat laajensivat käsitystä sukumme maantieteellisestä taustasta puhumattakaan siitä, mitä tulee aateliseen yhteiskuntaluokkaan ja sen kulttuuripiiriin. Siinä, miten nämä eri yhteiskuntaluokat olivat kohdanneet ja perustaneet perheen oli pohdittavaa sinänsä.
Perhepiirissämme moni luonteenpiirre sekä ulkonäköön liittyvä seikka alkoi saada leikkimielisen selityksensä. Tämä kaikki oli mannaa romantikon mielenlaadulleni. Aloin yhdistellä kolmikymmenvuotisen sodan tapahtumia oman sukuni henkilöiden elämään. Isonvihan ajan tapahtumat konkretisoituivat aatelissukuhaaran menettäessä kartanonsa ja naisten sekä lasten paetessa Ruotsiin. Kotikirkosta löytyvä hautavaakuna sai uuden merkityksen. Sukellus minulle tuntemattomaan aikaan ja elämänmenoon oli alkanut.
Miten aatelissukutaustainen Anna Barbara von Falkenberg oli kohdannut tulevan puolisonsa kartanon renki Erikin? Ainoastaan oma mielikuvitukseni saattoi antaa joitakin vaihtoehtoja moniin kysymyksiin siitä, mitä isonvihan jälkimainingeissa oli heidän välillään todella tapahtunut. Heille syntyneiden kaksosten kastetodistus erikseen mainittuine ylhäisine kuin myös tavallisempine kummeineen kertoo ja on todisteena tapahtuneesta. Anna Barbara eli pitkän elämän, mutta miten hän koki elämänmatkansa kartanon tyttärestä kirkonköyhäksi?
Eräät Anna Barbaran esivanhemmista olivat 1500-luvun loppupuolella lähteneet Antverpenistä Espanjan inkvisiota pakoon, ja toiset 1600-luvulla taistelleet Ruotsi-Suomen sotapäälliköinä kolmikymmenvuotisessa sodassa. Sodassa kunnostautuneina heitä palkittiin läänityksillä Baltiassa ja Suomen perukoilla. Heitäkin voinee siis pitää oman aikansa elintasosiirtolaisina. Historiaa on vuosisatojen aikana kirjoitettu valloitusten ja sotien kautta lähinnä miesten näkökulmasta. Haluan siksi vaihtoehtoisesti tässä tuoda esille kiehtovia naiskohtaloita ja elämäntarinoita.
Internet kaikkine mahdollisuuksineen on antanut myös minulle ihan uusia oikopolkuja henkilöhistorioiden jäljille pääsyssä verraten siihen, mitä mahdollisuuksia tähän oli vain joitakin vuosikymmeniä sitten olemassa. Vaistoni sanoi, että näiden tiettyjen nimien taakse ja vierelle saattoi kätkeytyä yksi jos toinenkin kiinnostava elämäntarina ja sosiaalinen verkosto. Olen siis lähtenyt oman suvun piiristä myös sivupoluille, kuitenkin mausteena matkallani on kieltämättä koko ajan ollut se, että olen voinut todeta näidenkin henkilöiden kaukaisten sukupuuhaarojen kautta myös liittyvän omaan sukupuuhuni. Tervetuloa mukaan kiehtovalle matkalle.
Turku 20.10.2025 Satu O. Laine
