Sisarukset Anna Barbara ja Eva Catharina von Falkenberg OSA1

OSA 1

Kun Laitilan kirkko vuonna 1793 syttyi palamaan, ehdittiin sieltä pelastaa mm. everstiluutnantti Gottfrid von Falkenbergin maalliset jäännökset vuodelta 1634. Arkun sisältö ei ollut maatunut. Hänen vaatetuksenaan havaittiin silkkinen burgundilaispuku ristikkohihoineen ja housuineen, mustat samettipuolisaappaat, joissa koristeena kultalankanauha sekä isot hopeakannukset. Yhdestä sormesta löytyi sileä kultasormus.

Gottfrid von Falkenberg oli saanut Palttilan kartanon perintörälssin Kustaa II Aadolfilta vuonna 1630 merkkinä uskollisesta palveluksesta 30-vuotisessa sodassa. Falkenberg-suku oli siis yksi näistä saksalaissuvuista, jotka Baltian kautta olivat päätyneet Suomeen kuninkaalta saatujen palkkioiden myötä. Suku sai viipyä täällä vielä kolmen sukupolven ajan, kunnes venäläiset joukot isonvihan melskeissä polttivat kartanon. Kartanon silloinen omistaja Johan Gottfrid von Falkenberg oli kuollut vuonna 1717. Hänen vaimonsa Anna Elisabet Jordan joutui lapsineen pakenemaan Ruotsiin. Palttilan kartano myytiin vuonna 1737.

Perheen yhdeksästä lapsesta toiseksi vanhin Eva Catharina (s. 1712) päätyi lopullisesti Ruotsiin. Sisarusparven keskimmäinen Anna Barbara (s. 1706) jäi Suomeen. Heidän elämäntarinansa tulivat olemaan hyvin erilaiset huolimatta yhteisestä perhetaustasta. Menneisyyteen kurottautuminen, ja sen tapahtumia peittävän esiripun välistä kurkkiminen herättää monesti enemmän kysymyksiä kuin mihin olin alunperin sen tutkijana varautunutkaan.

"Syksyllä 1737 kuoli ruotsalainen aatelisneiti Gustaviana Falkenberg 62-vuotiaana. Hän oli testamentannut paljon rahavaroja ja arvoesineitä sekä asujaimistonsa Värnstassa Enköpingin seudulla nuorelle kaukaiselle sukulaiselleen Eva Falkenbergille, joka oli ollut hänen kasvattinsa."
(S. Lejonhufvud, "Studier i ett gammalt släktbibliotek". Tidsskriften Dagny.)

Eva Catharina lienee ollut noin seitsemänvuotias, kun hän sisaruksineen joutui pakenemaan isonvihan aikaisesta Suomesta ja Palttilan kartanosta. Hänet adoptoi etäinen sukulaistäti ja vanhapiika Gustaviana Falkenberg. Kenties vaikka Gustavianan veli Henrik von Falkenberg olisi tätä ehdottanut.  Hän oli itsekin kokenut kovia ensin Pultavan taisteluissa ja sieltä joutunut vankina Siperiaan, mutta monien käänteiden jälkeen onnistunut pakenemaan sieltä. Gustaviana-tädin hoidossa Eva "oppi käyttämään sekä neulaa että kynää". Ei ollut niinkään harvinaista, että he vierailivat tädin sisaren Anna Maria Falkenbergin luona Brokindin kartanossa.

Vuonna 1744 Eva Catharina avioitui kreivi Carl Göran Sperlingin kanssa. Kerrotaan, että hän nerokkaan taloudenpitonsa ansiosta sai Sperlingin talouden velattomaksi ja menestyväksi. Heille syntyi tytär Catharina Gustaviana vuonna 1748.

Sigrid Leijonhufvudin artikkeli Gustaviana- tädistä ja tämän suojatista on harvinaislaatuinen yksityiskohtaisine kuvailuineen. Artikkelin otsikon mukaisesti "Tutkielmia vanhassa sukukirjastossa",  käsitellään siinä teoksia, joita Gustavianan perintö sisälsi. Samalla mainitaan, että osa kirjoista tosin oli lähtöisin Eva Catharinan tyttären miehen Knut Leijonhufvudin kirjastosta. Mainittuja teoksia ovat mm. Epistolinen käsikirja, ruotsinkielinen raamattu -Edmans, Ritmeierin ehtoolliskirja, puutarhakirja (Lisander), Gellertin moraalisia luentoja, keittokirja (Warg). Creutzbergin "Betraktelser på alla dagar uti hela året" näyttää olleen Eva Catharinan ahkerassa käytössä siihen hänen tekemiensä merkintöjen perusteella, ja mahdollisesti sitä on käytetty esimerkiksi kotihartauksissa. 

Paitsi runsaasti uskonnollista kirjallisuutta, on kokoelmasta löytynyt viitteitä myös Gustaviana-tädin viehtymyksestä runouteen ja draamaan. Mielenkiintoinen löytö on ruotsinnos ranskalaisen Racinen näytelmästä (Comedia Agierat om Ester). Näytelmä esitettiin hovissa vuonna 1693 ja Gustaviana -täti on hyvin todennäköisesti ollut sitä näkemässä. Kuningatar Ulrika Eleonoran kokoelmista on löytynyt tämä samainen näytelmä roolijakoineen.

Leijonhufvudin artikkelin lopusta löytyy leikkisän ylistävä nimipäiväruno "Saga", jonka Axel Gabriel Leijonhufvud on omistanut kreivitär Evalle jouluaattona 1772.