Palttilan kartanon väen kohtaloita isonvihan aikaan - Tenholan Barbara Catharina ja Siusluodon Hedwig Maria

                                                               Tenholan kartano, Lemu 1721

Sisareni Hedwig Maria ja minä Barbara Catharina päädyimme tänne meren ja saariston äärelle avioliittojemme kautta. Puolisoni rykmentin majoitusmestari Johan Stiernkors till Tenala (Tenhola) menehtyi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Meille siunaantui neljä lasta: Johan, Anna Barbara, Hebla ja Catharina. Mieheni kuoleman jälkeen kävivät elinolosuhteeni kovin niukoiksi. Velkojat vaanivat ja sain asunnokseni vain pari huonetta Tenholan kartanosta, kun sen uusi isäntä tulliylitarkastaja Johan Hacks otti tilan hallintaansa vuonna 1705. Myöhemmin isonvihan (1713 - 1721) alkuvuosina sain suojeluskirjeen venäläiseltä majurilta, ja sain pahan päivän tullen nuo viholliset käännytettyä portilta. Kotini säästyi suuremmalta hävitykseltä. Tämä kyseinen majuri toimi ruhtinas Golitsynin alaisuudessa. Vaikka ei Golitsynkaan pyhimys ollut, oli hän muihin ylipäälliköihin verrattuna tunnettu oikeamielisyydestään suomalaisia kohtaan. Kuitenkin lähti, kuka suinkin kartanon väestä kykeni, täältä pakoon ja niin myös osa lapsistani Ruotsinmaalle meren toiselle puolen. Hartain toiveeni on päästä täältä vielä lähtemään sisareni luo Siusluotoon. Odotan, että jäät kunnolla sulavat niin pääsen vesitse matkaan.

                                       Siusluodon kartano, Taivassalo (nykyinen Kustavi)

Elämäntarinani lyhykäisyydessään: Sota vei kaiken minulta kuten myös sisaruksiltani ja perheeltäni. Ensimmäisen avioliittoni solmin korpraali Starckin kanssa. Toinen puolisoni sittemmin oli ratsumestari Arvid Anckarsköld. Lapsia ei näistä liitoista siunaantunut. Rakas puolisoni Anckarsköld kaatui puolustaessaan Turkua venäläisten sinne hyökättyä vuonna 1712. Tässä kaikessa kaaoksessa päätin minäkin astua Tukholmaan lähtevään alukseen, kun sitä mahdollisuutta minulle tarjottiin. Moni vähävarainen pakeni metsiin, kun ei ollut muuta keinoa pelastautua.

Tukholmassa asuimme kuka missäkin väliaikaismajoituksessa sukulaisten tai pakolaistoimikunnan järjestämissä tiloissa. Pakolaistoimikunta yritti järjestää meille pienen avustuksen keräämällä rahaa tätä varten. Veljeni perheen lapsista tiedän ainakin Eva Catharinan ja muutaman nuoremman jääneen Ruotsiin adoptoituina Falkenbergin perheenjäseninä ja kaukaisina sukulaisina kreivilliseen sukuhaaraan. Suomen puolelle palasin joku aika sitten. Palattuani sain sydäntä särkien nähdä paljon hävitystä tapahtuneen, mutta yhteishenki hengissä selviytyneiden kesken on ollut rohkaisevaa nähdä. Toinen toistamme auttaen elämme päivän kerrallaan eteenpäin.

Hedwig Maria von Falkenberg (k. 1737 Siusluoto)

Barbara Catharina von Falkenberg (k. 1732 Siusluoto)

Lähteet: 

Falkenbergska ätten i Finland, Historia, vapensköldar och konservering. Generationerna i Finland (Falkenbergska släktföreningens skrifter XIV, 2018)

Kangas, Tomi: Uudenkaupungin "siunattu" rauha 1721. Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös 

(Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys, 1996)